Liikemiesten puolueille antamalla rahoituksella yritetään vaikuttaa vaalitulokseen. Jos rahoituksen ehtona on, että tuen vastaanottaja alkaa kiinnittää huomioita lahjoittajan erityisiin toiveisiin, niin on kyse korruptiosta.

Siksi tarvitaan julkisuutta läpivalaisemaan tällaisia kytkentöjä ja estämään korruption pesiytyminen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kun Suomen keskustaa tukeneet liikemiehet joutuivat virkavastuulla toimivien ympäristöviranomaisten hampaisiin ostosparatiisiensa kanssa, niin pääministeri asettui julkisesti tukemaan näitä liikemiehiä.

Keskusta haluaa mielellään erottautua kokoomuksesta syrjäseutujen kovaa työtä tekevien ja köyhien puolestapuhujana. Vaalirahoituskohu on osoittanut toista. Keskustaa ovat tukeneet aivan samat tahot, jotka rahoittavat kokoomusta.

Nyt tarvitaan selvyys siitä, tekeekö Suomen keskustakin töitä äänestäjien puolesta vai liikemiesten eteen.

Pääministerin puolueen ja sen ehdokkaiden asenne saatuun vaalitukeen on ollut välttelevää. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin tietoisen salailun takia on myös vaalirahoitusta koskevia sääntöjä jouduttu tarkistamaan.

Tilanne on omiaan hämmentämään kansalaisten mieltä, kun kansalaisten luottamus politiikkaan on jo muutenkin alhaalla. Pääministeri on menettänyt tilanteen hallinnan ja viranhoidon vaatiman kunnioituksen. Sopii vain arvailla, kuinka kauan hän kykenee jatkamaan?

Onpa kummallista, että meidän hallituksemme (= kepu, kok, vihreät, rkp) on Lissabonin sopimuksen laadinnassa niellyt sen, että EU:lla ei enää ole kiertävää puheenjohtajuutta.

Varsinkin pienille maille tämä on ollut tärkeää. Jokainen maa on vuorollaan saanut olla EU:n puheenjohtajamaa.

Tämän sijaan hallituksemme päätyi kannattamaan pysyvän EU-presidentin viran perustamista.

Vanhasen hallitus haluaa estää Suomen presidenttiä osallistumasta Eurooppa-neuvoston kokouksiin silloinkin, kun siellä ovat käsiteltävänä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat.

Suomen kannalta on vain hyväksi se, että pääministerin lisäksi myös presidentti osallistuu noihin kokouksiin. Onhan kaksi parempi kuin yksi, kun EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksista sovitaan.

Varsinkin kokoomus haluaa estää presidenttimme osallistumisen EU-kokouksiin. Kokoomuksen kannan takaa löytyy selkeä syy: puolue haluaa viedä kaiken vallan kansan valitsemalta presidentiltä siksi, että hänen katsotaan olevan este Nato-jäsenyydelle.

Eduskunnassa myös demarit vastustivat suuren valiokunnan äänestyksessä vasemmistoliiton esitystä presidentin mukanaolon varmistamisesta Eurooppa-neuvostossa. Tovereilla on nyt selittämistä.

Suomen on teroitettava EU-politiikkaansa, jos EU:n legitimiteettiä kansalaisten silmissä halutaan aidosti kasvattaa.

Ainainen myötäily ja peesaaminen valtavirrassa on lopetettava. Suomen vahva edustus Eurooppa-neuvostossa on taattava. Perussopimuksista ja muista EU:n suurista linjavedoista on jatkossa meilläkin järjestettävä kansanäänestys.

Tuore työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) tunnusti eilisessä A-plus -ohjelmassa, että hallituksen elvytys on ollut riittämätöntä. Mahdollisia toimia ministeriltä saadaan kuitenkin odottaa vähintään syksyn budjettineuvotteluihin saakka. Oikeiston oppiin kuuluu näköjään passiivisesti odottaa, että kaikki korjaantuu itsestään.

Vanhasen hallitus ammentaa taloudelliset EU-oppinsa säätelemättömän rahan ajatuksesta. Suuren rahan ahneus on tuottanut maailmanlaajuisen talousahdingon. Pelkään, että maailmanlaajuisesti vielä nähdään miljoonat ihmiset työttöminä.

Finanssikriisin vääriksi osoittamien oppien mukaan talouskasvun pitäisi alkaa nopeasti ja työttömyyden taittua. Totuus on toinen: Suomen työttömyysaste on noussut jo 8,8 prosenttiin ja nuorisotyöttömyys yli 20 prosenttiin.

Suomessa on 70 000 työtöntä enemmän kuin vuosi sitten. Tätä vauhtia kaikki nousukaudella luodut työpaikat ovat pian menneet. Hallitus ummistaa silmänsä.

Tiistaina eduskunnassa käsiteltiin hallituksen EU-poliittista selontekoa. Hallitus luettelee siinä melkoisen joukon tavoitteita, kuvauksia siitä millainen EU:n tulisi olla. Silti yhdessäkään "tahtotilassa" hallitus ei halua suitsia talouskeinottelua tai verokikkailua maata vaihtamalla tai työvoiman polkumyyntiä.

Talouspolitiikkaan tarvitaan uusi ote oikeiston välinpitämättömän passiivisuuden tilalle. EU:ssa on voitu onneksi sopia jäsenmaiden yhtäaikaisista elvyttävistä toimista, mutta niiden kokonaismitoitus on tilanteen vakavuus huomioon ottaen jäänyt vaatimattomaksi. Ketään ei nyt saisi jättää yksin, vaan sosiaaliturvaa on vahvistettava kaikkialla Euroopassa.

Suomi ja EU seisovat tienhaarassa. Vaihtoehtoina ovat joko ihmisten Eurooppa tai rahan Eurooppa. Ihmisten Euroopan toteutuminen edellyttää aktiivista talous- ja rahapolitiikkaa, syvällisiä muutoksia talouden rakenteissa, tuloerojen ja palkkasyrjinnän poistamista, työtä rasismia ja muukalaisvihaa vastaan sekä aitoa tasa-arvon tavoittelua.

Lääkehuollon hallinnon tehtävät on päätetty organisoida uudelleen perustamalla uusi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk) on päättänyt alueellistaa uuden keskuksen Kuopioon. Käytännössä tämä tarkoittaa Lääkelaitoksen noin 200 työpaikan siirtoa toiselle puolelle maata.

Nykyesityksen sijaan olisi lääkealan tutkimuksen ja kehittämisen keskittäminen Kuopioon perusteltua. Asian valmistelu ei kuitenkaan ole sujunut tyylikkäästi. Työntekijöiden mielipide jyrättiin ylimielisellä sanelupolitiikalla, eikä kompromisseihin ollut todellista halua. Yli 90 prosenttia Lääkelaitoksen henkilöstöstä on ilmoittanut, ettei voi muuttaa laitoksen mukana pois pääkaupunkiseudulta.

Valtion ei tarvitsisi omaksua kaikkia yksityisen sektorin huonoimpia käytäntöjä. Työntekijöiden pakkosiirto osoittaa hätkähdyttävää ylimielisyyttä. Myös etätyömahdollisuuksia olisi voinut selvittää enemmän. Työntekijöiden kuuleminen ei tarkoita sitä, että korvat suljetaan jos kuultu viesti ei miellytä.

Myös Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tuore selvitys havaitsi ongelmia hallituksen alueellistamispäätöksissä. Selvityksen mukaan esimerkiksi alueellistamisen valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi on laiminlyöty.

Lääkelaitoksen alueellistamisen kustannukset tulevat olemaan erittäin suuret. Tuntuu oudolta, että valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok), joka muuten vahtii valtion kukkaronnyörejä, ei puutu tähän asiaan. Asia on arveluttava sikälikin, että Katainen sattuu olemaan Kuopion vaalipiiristä. Haiskahtaa siltarumpupolitiikalta.

Huonosti harkitun pakkosiirron seurauksena on suuri riski, että Lääkealan keskuksen toiminnot halvaantuvat pitkäksi aikaa. Henkilöstö on varoittanut jopa lääketurvallisuuden vaarantumisesta.

Järkevä uusien toimintojen alueellistaminen on kannatettavaa. Hajasijoituksesta ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoitusta. Tehokkaasti toimivien valtionlaitosten siirtäminen riskeistä välittämättä ja poliittisten tarkoitusperien mukaisesti on arveluttavaa.

Kymmenen vuotta jatkuneen valtionhallinnon alueellistamisen myönteiset vaikutukset ovat jääneet toistaiseksi vähäisiksi. Lääkealan osaamisen vahvistaminen Kuopiossa olisi sinänsä kannatettavaa. Lääkealan työntekijöiden työmotivaation ja työilmapiirin heikentyminen ei sen sijaan ole kenenkään etu.

Minut asetettiin maaliskuun puoluevaltuuston kokouksessa euroehdokkaaksi. Sen jälkeen onkin kiirettä pitänyt.

Nyt kun koko Suomi on samaa vaalipiiriä, niin tarjoutuu hyvä mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja kuulla uusia ajatuksia eri puolilla maata.

Viime viikolla kävin Helsingin ja Turun lisäksi Oulussa, Tampereella, ja Sastamalan Mouhijärvellä. Vappuna olin Loimaalla ja Mynämäellä.

Oulussa tapasin paikallisia työttömien yhdistyksen aktiiveja. Oulun pitkät leipäjonot toivat mieleen lohduttomia muistoja viime laman ajalta, jolloin Turun TE-keskuksen lakimiehenä yritin auttaa tuolloin oikeistopolitiikan uhreiksi joutuneita ihmisiä.

Ikäviä kaikuja kuulee myös tuoreissa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) puheissa. Ministeri väittää Turun sanomien kolumnissaan (5.5.2009) valtion tekevän kaikkensa työttömyyden torjumiseksi. Kataisen mukaan Kela-maksun poisto on parasta työllisyyden edistämistä. Huh, huh!

Valtiovarainministerin mukaan Suomi on yksi maailman vauraimmista valtioista. Ainakin Oulun leipäjonoissa vauraus on erittäin suhteellista. Kokoomus sivuuttaa mieluusti leipäjonot pikavauhtia ja laput korvilla.

Pitkään jatkuneella nousukaudella köyhyys vain lisääntyi Suomessa. Miten kokoomus aikoo estää köyhyyden kasvun lama-aikana, kun tilanne nousukaudella vain paheni? Kataisen laskuopissa paras lääke köyhyyteen näyttää olevan nurinkurinen: lisää mannaa rikkaille.

Laman kourissa Suomen hallitus satsaa satoja miljoonia ilmatorjuntaan, helikoptereihin ja hävittäjiin.

Vaihtoehtokin tälle politiikalle on: Köyhyys voitaisiin poistaa rahalla kokonaan.

Kevään todellisen tulemisen huomaan siitä, että silmät vuotavat. Hieno kivipöly leijailee kaikkialla, tunkeutuu silmiin, nenään, keuhkoihin. Pöly syntyy, kun hiekoitushiekka jauhautuu autonrenkaiden alla ja irrottaa kiviainesta asfaltista. Ja se teräväsärmäinen hiekka, joka odottaa jalkakäyvien putsausta, on puolestaan koiran anturoiden kiusana.

Pienhiukkaset ovat paitsi kiusallisia, myös vaarallisia. EU:n ilmansuojeluohjelman CAFE (Clean Air For Europe) valmistelussa osoitettiin, että Pohjoismaissa kuolee enneaikaisesti ilman epäpuhtauksien takia noin 9000 ihmistä vuosittain. 

Hiukkasten mukana hengitysteihin voi kulkeutua haitallisia orgaanisia yhdisteitä ja maaperän bakteereja. Kaikkein pienimmät hiukkaset, halkaisijaltaan alle 0,1, mikrometrin kokoiset voivat mennä jopa suoraan verenkiertoon.

Hiukkasia tulee useista päästölähteistä: liikenteestä, puunpoltosta, energiantuotannosta ja teollisuudesta.

Hiukkaset eivät tunne rajoja, vaan kaukokulkeutuvat ilmavirtojen mukana maasta toiseen. Muistan itse hyvin kesän 2006 Venäjän metsäpalot, jotka aiheuttivat paljon ongelmia erityisesti astmaatikoille ja sydäntautisille.

Hiekoituksen aiheuttamasta katupölystä huolimatta Suomen pienhiukkasongelmat ovat pieniä useimpiin EU-maihin verrattuna. Tilanne on pahin Belgiassa, Hollannissa ja Unkarissa. Silti myös meillä on selvitettävä keinoja päästöjen vähentämiseen erityisesti liikenteessä ja puun pienpoltossa.

Suomessa kokoontui vastikään Pohjoismaiden ministerineuvoston asettama työryhmä pohtimaan Pohjolan hiukkaspäästöongelmaa. On hyvä, että teemme tässäkin asiassa yhteistyötä ja etsimme ratkaisuja ilmastonsuojelun ongelmiin.

Hallitus asettaa tuoreessa EU-selonteossaan tavoitteeksi, että 2020-luvulla unioniin kuuluvat kaikki pohjoismaat, Länsi-Balkanin maat ja Turkki.

Tavoitteen tulee olla kunnianhimoisempi. Esitin jo maaliskuun lopussa oven avaamista myös Venäjälle kohti EU-jäsenyyttä. Venäjä 140 miljoonalla asukkaalla ei ole liian iso EU:lle. Saksan väkiluku on 82 miljoonaa. Mahdollinen uusi jäsenmaa Turkki ylittää sen jo muutaman vuoden päästä.

Nato on neuvostojärjestelmän sortumisen jälkeen lähestynyt kovalla vauhdilla nyky-Venäjän rajaa. Se on huikea matka lyhyessä ajassa Elbeltä kohti Moskovaa. Meidän pitää ymmärtää, miten tilanne Venäjällä nähdään.

Euroopan päättäjät ovat unohtaneet nopeasti ja liian heppoisesti Neuvostoliitosta kuoriutuneen uuden Venäjän. EU laajeni ja laajentuessaan kääntyi sisäänpäin.

Uusille jäsenmaille Nato-jäsenyys antaa niiden mielestä lupauksen turvallisuudesta, mutta se ei oikeasti lisää Euroopan turvallisuutta. Venäjän EU-jäsenyys 2020-luvulla lisäisi koko Euroopan turvallisuutta.

Kysymys EU:n ja Venäjän suhteesta on strategisesti merkittävä Suomelle ja koko Euroopalle. Toimiva ja vakaa ratkaisu merkitsisi sitä, että niin Euroopan unionissa kuin Venäjälläkin voitaisiin voimavarat suunnata oikeasti eikä näennäisesti kansalaisten hyväksi.

Toisen maailmansodan jälkeen monet olivat luomassa omia ihanteitaan toteuttaen pohjaa entiset viholliset yhdistävälle Euroopan unionille. 

Mistä tulisi se uusi "nyky-Schuman ja Monnet", joka löytäisi yhteisen sävelen EU:lle ja Venäjälle?

Suomalaisen ensimmäinen huoli ulkomailla matkatessa on useimmiten se, että voiko kraanavettä juoda turvallisesti. Valitettavan usein ei Euroopan Unionin alueellakaan voi. Tämä on kuitenkin pieni pulma verrattuna globaaliin vesikriisin.

Maailman joka kolmas ihminen kärsii kohta vesipulasta. Se ei ole enää vain köyhien maiden ongelma, se ulottuu myös rikkaisiin maihin.

Meille on tuttua napajäätiköiden sulaminen ilmastonmuutoksen myötä. Samalla tavoin sulavat Tiibetin ylängön jäätiköt, jotka antavat veden 40 prosentille maapallon väestöstä.

USA:ssa kymmenille miljoonille ihmiselle veden antava Colorado-joki on kuivunut kymmenesosaan alkuperäisestä. Ennen maailman suurimmaksi järveksi luokitellun Aral-järven kohtalo on surullisen kuuluisa: puuvillan viljely pienensi sen viidesosaan.

Pahinta on se, että juuri mitään emme näytä oppineen. Kiinassa suunnitellaan edelleen jokiuomien siirtoja. Yhtä siirrettyä vesikuutiometriä kohti haihtuu kuitenkin vettä neljä kuutiometriä. Satu hölmöläisten peitonjatkamisesta tulee väistämättä mieleen.

Onneksi on tapahtunut heräämistä vesikriisiin. Las Vegasissa on vesipoliisi, joka tarkkailee vuotoja ja huolimattomasti käytettyjä kastelulaiteita. En silti ehdottaisi Suomeen vesipoliisia.

Täällä Suomessa on moneen asuntoon asennettu oma vesimittari ja se on vähentänyt kummasti kiinteistöjen vedenkulutusta. Omaa henkilökohtaista vesijalanjälkeään voi käydä tutkimassa osoitteessa www.vesijalanjalki.org

Ruotsissa hallitus aikoo lopettaa valtionyhtiöiden johtajien bonusohjelmat. Bonuskulttuuri nähdään siellä osasyylliseksi talouden epävakaisuuteen. Länsinaapurissamme kehotetaan myös yksityisiä yrityksiä miettimään johtajien kohtuullista palkkatasoa.

Onko johtajille tarkoitettu optio-ohjelma "kannustava tulospalkkaus" vai ilmaus ylenmääräisestä ahneudesta. Useimmiten johdon palkkiojärjestelmät eivät erityisemmin palkitse osaamista. Ne ovat ylimääräinen palkanlisä.

Nousukautena hyöty voi tulla siitä, että yrityksen optioiden ja osakkeiden arvo nousee talouden kasvun takia eikä suinkaan johdon erityisen taitavuuden ansiosta. Monesti palkkiojärjestelmä on myös sellainen, että se palkitsee vaikka yrityksellä menisi lama-aikana huonosti ja yritys vähentää väkeä.

Pahimmillaan palkkiojärjestelmä voi yllyttää lyhyen ajan suureen voitontavoitteluun ja siihen, että otetaan suunnattomia riskejä. Näistä riskeistä työntekijät kärsivät, kun ne toteutuvat. Ja pahimmillaan riskit voivat johtaa kokonaisen kansantalouden ahdinkoon, kuten Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän nykyinen kriisi osoittaa.

Ruotsin oikeistohallitus ajaa jälleen kerran suomalaisista reippaasti vasemmalta ohi. Muuallakin tapahtuu: Yhdysvalloissa valtion rahoituksella pystyssä pidetyn vakuutusjätti AIG:n maksamat jättibonukset on päätetty verottaa pois ja myös Ranskassa Societe Generale -pankki luopui johtajiensa bonuksista. Milloin Suomi tulee perässä?

Oikeudenmukaiseen työelämään ei kuulu palkintorahojen jako harvoille samaan aikaan, kun väkeä vähennetään. Miksi valtio-omistajan olisi hyväksyttävä niiden ihmisten palkitseminen, jotka lyhytnäköisessä kurssinousun tavoittelussaan ovat ajaneet yritykset ahdinkoon?

Johtajia on kohdeltava kerrankin samalla tavalla kuin muita työyhteisön jäseniä. Ruotsin mallin mukaan myös Suomessa valtionyritysten johtajille olisi maksettava tulevaisuudessa vain kiinteää palkkaa.

Valtiolla tulee omistajana olla laajempia tavoitteita kuin lyhytaikainen kurssinousu tai neljännesvuosittaiseen voittoon tuijottaminen. Pörssikikkailuun ei tule yritysjohtoa bonuksilla kannustaa. Työntekijöiden irtisanomisesta johtajiaan palkitsevat yritykset eivät valtion tukea ansaitse.

Sukupuolten väliset palkkaerot ovat EU:n mukaan Suomessa EU-maiden keskiarvoa suuremmat. Naisten keskituntipalkka on 20 prosenttia miesten palkkaa pienempi. Eli naisen euro on 80 senttiä.

Nyky-Suomessa valtaosa naisista käy töissä kodin ulkopuolella, mutta naisten tekemää työtä ei arvosteta. Naisvaltaisen julkisen sektorin palkat ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Yksityisellä puolella sukupuolten välistä palkkaeroa ei ole saatu kavennettua.

Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta vanhentunut vanhempainvapaajärjestelmä voitaisiin uudistaa heti. Kaikista perhevapaista isät pitivät vuonna 2007 vain vaivaiset kuusi prosenttia.

On myös miesten etu, että molemmat vanhemmat saisivat samansuuruista palkkaa. Niin kauan kuin naisen tulot ovat miestä pienemmät, ei monilla asuntolainojen kanssa kamppaileville lapsiperheillä ole vaihtoehtoja.

Hyvä ratkaisu on Islannin malli, jossa vanhempainvapaa koostuu kolmesta kuuden kuukauden jaksosta. Molemmat vanhemmat saavat yhden kuuden kuukauden jakson ja kolmas voitaisiin hoitaa vanhempien sopimalla tavalla. Yksinhuoltajat saavat käyttää itse koko puolentoista vuoden vapaakauden.

Muutos ei ole kenellekään heikennys nykyisiin etuihin.