Kevään todellisen tulemisen huomaan siitä, että silmät vuotavat. Hieno kivipöly leijailee kaikkialla, tunkeutuu silmiin, nenään, keuhkoihin. Pöly syntyy, kun hiekoitushiekka jauhautuu autonrenkaiden alla ja irrottaa kiviainesta asfaltista. Ja se teräväsärmäinen hiekka, joka odottaa jalkakäyvien putsausta, on puolestaan koiran anturoiden kiusana.

Pienhiukkaset ovat paitsi kiusallisia, myös vaarallisia. EU:n ilmansuojeluohjelman CAFE (Clean Air For Europe) valmistelussa osoitettiin, että Pohjoismaissa kuolee enneaikaisesti ilman epäpuhtauksien takia noin 9000 ihmistä vuosittain. 

Hiukkasten mukana hengitysteihin voi kulkeutua haitallisia orgaanisia yhdisteitä ja maaperän bakteereja. Kaikkein pienimmät hiukkaset, halkaisijaltaan alle 0,1, mikrometrin kokoiset voivat mennä jopa suoraan verenkiertoon.

Hiukkasia tulee useista päästölähteistä: liikenteestä, puunpoltosta, energiantuotannosta ja teollisuudesta.

Hiukkaset eivät tunne rajoja, vaan kaukokulkeutuvat ilmavirtojen mukana maasta toiseen. Muistan itse hyvin kesän 2006 Venäjän metsäpalot, jotka aiheuttivat paljon ongelmia erityisesti astmaatikoille ja sydäntautisille.

Hiekoituksen aiheuttamasta katupölystä huolimatta Suomen pienhiukkasongelmat ovat pieniä useimpiin EU-maihin verrattuna. Tilanne on pahin Belgiassa, Hollannissa ja Unkarissa. Silti myös meillä on selvitettävä keinoja päästöjen vähentämiseen erityisesti liikenteessä ja puun pienpoltossa.

Suomessa kokoontui vastikään Pohjoismaiden ministerineuvoston asettama työryhmä pohtimaan Pohjolan hiukkaspäästöongelmaa. On hyvä, että teemme tässäkin asiassa yhteistyötä ja etsimme ratkaisuja ilmastonsuojelun ongelmiin.