Onpa kummallista, että meidän hallituksemme (= kepu, kok, vihreät, rkp) on Lissabonin sopimuksen laadinnassa niellyt sen, että EU:lla ei enää ole kiertävää puheenjohtajuutta.

Varsinkin pienille maille tämä on ollut tärkeää. Jokainen maa on vuorollaan saanut olla EU:n puheenjohtajamaa.

Tämän sijaan hallituksemme päätyi kannattamaan pysyvän EU-presidentin viran perustamista.

Vanhasen hallitus haluaa estää Suomen presidenttiä osallistumasta Eurooppa-neuvoston kokouksiin silloinkin, kun siellä ovat käsiteltävänä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat.

Suomen kannalta on vain hyväksi se, että pääministerin lisäksi myös presidentti osallistuu noihin kokouksiin. Onhan kaksi parempi kuin yksi, kun EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksista sovitaan.

Varsinkin kokoomus haluaa estää presidenttimme osallistumisen EU-kokouksiin. Kokoomuksen kannan takaa löytyy selkeä syy: puolue haluaa viedä kaiken vallan kansan valitsemalta presidentiltä siksi, että hänen katsotaan olevan este Nato-jäsenyydelle.

Eduskunnassa myös demarit vastustivat suuren valiokunnan äänestyksessä vasemmistoliiton esitystä presidentin mukanaolon varmistamisesta Eurooppa-neuvostossa. Tovereilla on nyt selittämistä.

Suomen on teroitettava EU-politiikkaansa, jos EU:n legitimiteettiä kansalaisten silmissä halutaan aidosti kasvattaa.

Ainainen myötäily ja peesaaminen valtavirrassa on lopetettava. Suomen vahva edustus Eurooppa-neuvostossa on taattava. Perussopimuksista ja muista EU:n suurista linjavedoista on jatkossa meilläkin järjestettävä kansanäänestys.