Vaikka oppilaat ja opettajat ovat kirmanneet ansaitulle kesälomalleen, niin nyt olisi hyvä aika korjata koulujen ongelmat ennen syyslukukauden alkua.
Pari viikkoa sitten Stakes ja Opetushallitus julkaisivat raportin Suomen 1-6 luokkalaisten kouluhyvinvoinnista, terveyspalveluista sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Raportin tulokset huolestuttavat ja ne ovat lisäksi varsin samansuuntaisia kuin viime syksynä vastaavan yläkouluraportin tulokset.
Koulumaailmassa näyttää vallitsevan varsinaiset viidakon lait. Kukaan ei oikein tunnu kantavan vastuuta, saati huolta, tulevaisuuden toivojemme ja veronmaksajiemme hyvinvoinnista. Raportin mukaan joka kolmannessa koulussa oli huono ilmanvaihto, joka neljännessä kärsittiin melusta ja joka viidennessä ahtaudesta.
Suorastaan törkeästä laiminlyönnistä kertoo se, että kouluterveydenhoidon tilanne on raportin mukaan alle kaikkien arvosteluasteikkojen. Kouluterveydenhuollosta on olemassa laatusuositukset, mutta vain poikkeustapauksissa terveystarkastukset tehdään suosituksen mukaisesti. Joka kymmenennessä koulussa ei edes tiedetty, milloin määräaikaisia terveystarkastuksia koululaisille tehtiin.
Terveydenhuollon laiminlyönnit selittynevät sillä, että lääkäreiden työpanos jää vain murto-osaan suositellusta. Myös koulupsykologeja ja koulun sosiaalityötä on vain vähän tarjolla erityisesti pienissä alakouluissa ja Etelä-Suomen ulkopuolella. Koko maassa alakoulujen oppilashuollon henkilöstömitoitus on vain puolet suositellusta.
Vastikään Turun tarkastuslautakunta kiinnitti arviointikertomuksessa huomiota kouluterveydenhuollon tilaan. Kouluterveydenhuollon voimavarat ovat Turussa surkeat. Vertailtaessa kuuden suurimman kaupungin kouluterveydenhoitoa jää Turku auttamatta hännän huipuksi.
Suositusten mukaan kouluterveydenhuollossa tulisi olla vähintään yksi lääkäri 2100 oppilasta kohden. Turussa on vain yksi lääkäri 6855 oppilasta kohden. Terveystoimen arvioiden mukaan kouluterveydenhoitoon tarvittaisiinkin kolme uutta kouluterveyslääkäriä, jotta tilanne saataisiin edes suositellulle tasolle.
Ihan käsittämätöntä on, että opetustoimessa lasten- ja nuorten hyvinvointiin suhtaudutaan löperösti. Tavoitteiden mukaan vuodesta 2005 alkaen tulisi Turun kouluissa olla yhteensä 15 koulupsykologia ja 14 koulukuraattoria. Lukuvuonna 2007-2008 koululaisten tukena oli kuitenkin vain seitsemän koulupsykologia ja kymmenen koulukuraattoria.
Mikäli jollakin "aikuisten työpaikalla" työsuojeluasiat hoidettaisiin näin huonosti, olisi seurauksena lakko. Koululaiset eivät voi lakkoilla, joten meidän aikuisten ja päättäjien pitää puuttua asiaan. Enää ei edes tarvitse arvailla, onko laiminlyöntejä tapahtunut. Monet raportit ja selvitykset kertovat, että koululaisten hyvinvoinnista ei pidetä huolta.
