Todellista ja kestävää turvallisuutta luodaan vain yhteistyötä lisäämällä. Aseisiin luottava turvallisuus ei ole kestävää. Valitettavasti niin sotapukarit Venäjä ja Georgia kuin ohjuskilpiä rakenteleva Yhdysvallat ovat tässä aivan väärällä tiellä.
Suomi itsenäistyi Venäjästä 91 vuotta sitten. Itsenäistymisen jälkeisiä vuosikymmeniä leimasi meilläkin kiivas nationalismi ja venäläisviha. Myös 1990-luvun alussa Neuvostoliitosta itsenäistyneissä maissa yhtenäisyyttä pönkitetään pinnallisella kansallistunteella.
Venäjä vertaa mielellään Georgian ja siitä irtautumaan haluavien alueiden tilannetta Kosovoon, joka itsenäistyi kansan enemmistön tahdon mukaisesti. Myös Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa enemmistö ihmisistä haluaa itsenäisyyttä. Kosovo sai itsenäisyyden kansainvälisen yhteisön myötävaikutuksella. Etelä-Ossetian itsenäistymiselle ei toistaiseksi vastaavaa laajaa tukea löydy. Vähemmistöjen oikeuksia ei kuitenkaan löydetä asein.
Venäjä ja Georgia ovat vastuussa sodan siviiliuhreista ja inhimillisistä kärsimyksistä. Ainoat poikkeustapaukset, joissa YK:n jäsenmaille sallitaan sotiminen, ovat puolustautuminen hyökkäyksen kohteeksi jouduttaessa tai YK:n turvallisuusneuvoston päätös. Georgiassa nähty hyökkäyssota on kielletty.
Osapuolista suurimman vastuun kantaa Venäjä. Sen havittelemaa arvostettua suurvalta-asemaa ei saavuteta ylimitoitetulla voimankäytöllä.
Vanhojen suurvaltojen luottaessa vanhoihin oppeihin olisi Euroopan unionin mahdollista toimia. Liian usein Euroopan osaksi on jäänyt minimoida vahingot ja maksaa jälleenrakennuksen viulut suurvaltojen sotakoneistojen jäljiltä. Nyky-Euroopalle tärkeää tuntuu olevan Venäjästä saatava taloudellinen hyöty. Tätä ilosanomaa ovat kaasumogulien mannekiineina edistämässä myös ex-työväenjohtajat Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen.
Suomen menestyksekäs toiminta Etyjin puheenjohtajana Kaukasuksen kriisin sovittelijana osoitti jälleen Suomen nauttiman korkean arvostuksen puolueettomana sovittelijana. Tässä on Suomen vahvuus. Lisää aseita Suomi ei tarvitse. Suomella on kunniakkaat perinteet neuvottelujen ja muiden rauhanomaisten keinojen edistäjänä.