Yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla kummallinen halu suosia kaikkea hienolta kuulostavaa "elittiä", "huippua" ja "innovaatiota". Lapsipuolen asemaan jäävät ihmisten arki ja perustarpeet.

Tästä kuvaava esimerkki on uusi innovaatioyliopisto, johon valtiolla riittää rahaa satoja miljoonia euroja. Teknillisen korkekoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistäminen Aalto-korkeakouluksi on valtakunnan erityisessä suojelussa. Sen sijaan kuntien valtionosuuksiin perusopetuksen pistämiseksi kuntoon ei avokätisyys riitä.

Innovaatioselonteossaan hallitus tunnustaa, että Suomen menestys on perustunut laadukkaaseen koulutusjärjestelmään. Hallitus vakuuttaa ylevästi jatkossakin turvaavansa koko maassa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.

Valtio on lupautunut rahoittamaan Aalto-yliopistoa varten perustettua säätiötä 500 miljoonalla eurolla, edellyttäen että muilta rahoittajilta saadaan kerättyä 200 miljoonaa. Ensi vuonna valtio laittaa pottiin 200 miljoonaa.

Hallituksen lennokkaiden puheiden ja kuntien todellisuuden välillä on räikeä ristiriita. Lasten oikeus opetukseen vaarantuu entistä useammassa kunnassa opettajien lomautusten vuoksi. Hallituksen suuret puheet tukiopetuksen tarpeellisuudesta ja kerhotyön kehittämisestä jäävät ontoksi sanahelinäksi, kun sairastuneille opettajille ei palkata sijaisia ja koulunkäyntiavustajista luovutaan.

Valtio on varannut ensi vuodelle lisärahaa vaivaiset 16 miljoonaa euroa koulujen opetusryhmien vapaaehtoiseen pienentämiseen. Aalto-yliopiston hulppeisiin lisäsatsauksiin verrattuna summa on hävyttömän pieni. Vaatimuksiin luokkakokojen rajoittamisesta lailla hallitus suhtautui välinpitämättömästi.

Lyhytnäköisessä säästövimmassa tehdyt leikkaukset merkitsevät lapsille entistä pidempiä ja vaarallisempia koulumatkoja, henkilökohtaisen ohjauksen riittämättömyyttä ja turvattomampia luokkia. Opettajien jaksaminen vaarantuu ja kalliiden tuki- ja erityispalvelujen tarve kasvaa tulevaisuudessa.

Ylisuuret opetusryhmät on saatava pienemmiksi. Epärealististen huippuinnovaatioiden sijaan olisi satsattava perusopetukseen. Suomen vahvuus on koko väestön tasaisen korkeassa sivistyksessä ja kaikkien yhtäläisissä mahdollisuuksissa. Perusopetuksen rapauduttua ei kovin kaksisia innovaatioitakaan ole odotettavissa.