Kävin eduskunnan avajaisten kunniaksi katsomassa Helsingissä Kansallisteatterissa Kristian Smedsin kohunäytelän Tuntematon sotilas. Pitää kyllä kiittää puhemies Sauli Niinistöä ennakkoluulottomasta ideasta viedä koko eduskunta puolisoineen katsomaan esitystä.
Näytelmä ei jättänyt ketään kylmäksi. Sen kuuli pitkistä aplodeista ja myös muutamista äänekkäistä buuauksista.
Näytelmä on hengästyttävä sodanvastainen spektaakkeli. Näyttelijät liikkuvat katsomossa ja vastavuoroisesti katsojat joutuvat laulamaan sekä myös tanssimaan näyttämölle.
Suurta huomiota saaneena provosoivana loppuhuipennuksena näytelmässä räjäytetään koko Suomi ja sen tunnetut henkilöt. Muiden muassa palasiksi räjähtävät poliittinen eliitti presidentistä pääministeriin. Eduskunnan vierailun järjestänyttä pahvi-Sauliakin paiskitaan pitkin näyttämöä.
Onnistuin raahaamaan politiikkaan osallistumattoman puolisonikin Helsinkiin katsomaan tätä kiinnostavaa esitystä. Aikaisempiin eduskunnan tarjoamiin oopperaesityksiin hän ei ole suostunut tulemaan.
Vaan mitäpä tapahtui? Istuimme eduskunnan protokollan mukaisesti ensimmäisellä rivillä, koska olen ryhmämme puheenjohtaja. Kesken esitystä valtavalle kankaalle heijastetaan puolisoni pää, jota ammutaan monen sekunnin ajan konekivääritulella tohjoksi. Saman kohtelun saa myöhemmin moni muukin eturivissä istunut, minä itsekin mukaan lukien, mutta ei sentään yleensä muiden kansanedustajien puolisot.
Turun Sanomien valpas eduskuntatoimittaja Heikki Vento nappaa rekisteriinsä puolisoni ampumisen ja seuraavana päivänä tapaus on Turun Sanomissa.
Ymmärrän ja tiedän, että sota on raakaa. Täysin viattomatkin joutuvat kärsimään ja monet syyttömät siviilit kuolevat.
Mutta, että näytelmässäkin uhreiksi valitaan sivullisia! Mihin puolisoille järjestettyyn tilaisuuteen saan enää mieheni mukaan? Alan jopa ymmärtää niitä kansanedustajien puolisoita, jotka eivät suostu tulemaan edes presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle salamavaloallergian takia.
