Olen pitkin alkusyksyä ihmetellyt puolustusministeriön virkamiesten ja kokoomusministereiden kannanottoja rypäleaseiden puolesta. En usko että tällaisia julkituloja muualla maailmassa edes kehdataan tehdä.

Yli sata valtiota kokoontuu 3. joulukuuta Osloon allekirjoittamaan vuosikymmenen merkittävintä aseidenriisuntasopimusta. Suomi oli kesällä Dublinissa mukana hyväksymässä rypäleaseet kieltävää sopimustekstiä. Se ei ole täyskielto ja jättää mahdollisuuden teknologiakehitykselle. Nyt kun olisi allekirjoituksen aika, on hallitus Suomessa alkanut kiemurrella.

USA haluaa pitää rypäleaseensa, kuten aikoinaan miinansa. USAn merkittävimmät Nato-liittolaiset Euroopassa ja Kanada ovat silti rypäleasekiellossa mukana. Miljoonien pommien varastot tullaan tuhoamaan Englannissa, Ranskassa ja Saksassa. Naton yhteisoperaatioissa on vaikea kuvitella käytettävän tulevaisuudessa rypäleaseita.

Aikanaan voimaan saatu miinakieltosopimus leimasi henkilömiinat niin voimakkaasti, ettei USAkaan ole niitäkään viimeiseen kymmeneen vuoteen käyttänyt.

Rypäleaseet ovat erittäin tehokkaita aseita. Ne eivät kykene erottelemaan uhrejaan, minkä vuoksi 98 prosenttia uhreista on ollut siviilejä. Siksi ne kielletään. Osin samoista syistä kiellettiin aikoinaan erittäin tehokkaina pidetyt kemialliset ja biologiset aseet. Kaikki sopimuksen osapuolet joutuvat tinkimään maanpuolustuksen edusta yhteisen inhimillisen edun nimissä.

Tämä on aseidenriisunnan ydin. Suomen hallitus ei voi vain hurskastella ja vaatia muita tekemään jotain mihin ei itse ole valmis.

Kaukana kriiseistä sijaitseva Suomi pitäytyy hampaat irvessä aseisiinsa ja maantieteelliseen erityisasemaansa. Eikö Libanonilla ole erityisasema Israelin ja Syyrian välissä? Entä Tshadilla sisällissotaa käyvän Sudanin naapurissa? Molemmat ovat valmiita luopumaan rypäleaseista.

Suomen virallinen ulkopolitiikka on toisen maailmansodan jälkeen korostanut rauhanomaisia keinoja ja aseidenriisuntaa. Onko suunta nyt kokoomuksen johdolla ja muiden hallituspuolueiden säestäessä muuttumassa?

Henkilömiinakielto ryvetti jo Suomen maineen aseidenriisunnan puolestapuhujana. Jos sama toistuu rypäleaseiden kohdalla, on kysymys jo linjanvedosta: asevarustelu ja kansallista puolustusta pönkittävä militarismi menee humanitäärisen oikeuden ja kansainvälisen yhteistyön edelle.

Suomella on jo Länsi-Euroopan suurin tykistö. Onko Suomi tulevaisuudessa myös Länsi-Euroopan ainoa rypäleasevaltio?