Eduskunta hyväksyi tänään urkintalaki Lex Nokian opposition vastustuksesta huolimatta.
Vasemmistopuolueet olivat ainoina eduskuntaryhminä yksimielisesti lakia vastaan työntekijöiden oikeuksien ja yksityisyyden suojan puolella.
Hallitusrintamasta karkasi vain kaksi vihreiden kansanedustajaa. Loput kuusi äänestivät nöyrästi kokoomuksen talutushihnassa sähköpostin urkkimisen puolesta. Kuusi vihreää oli poissa.
Laki antaa työnantajille, taloyhtiöille, oppilaitoksille, yhdistyksille ja muille ns. yhteisötilaajille suuremmat valtuudet kuin mitä on nykyisin poliisilla.
Turhaakin turhempaa lakia perustellaan teollisuusvakoilun estämisellä. Saa kyllä olla aikamoinen tunari, jos käyttää työpaikan sähköpostia yrityssalaisuuksien vuotamiseen!
Julkisuudessa on sitkeästi väitetty, että syynä lain säätämiseen oli Nokian painostus. On jopa väitetty, että yhtiö uhkasi viedä kännykkäbisneksen pois maasta jos laki jäisi säätämättä.
Kuitenkin yhtiö itse on julkisuudessa väittänyt lain olevan sille yhdentekevä. Jos Nokiakaan ei lakia tarvitse, niin miksi se piti säätää?
Elinkeinoelämän edut sanelevat hallituksen politiikan. Tällä kertaa rahan alttarille uhrattiin pala yksityisyydensuojaa. Oikeiston vaalima yksilönvapaus koskee ilmeisesti vain yrityksiä, mutta ei yritysten työntekijöitä.
Kaikki ovat kiistäneet haluavansa urkintalakia. Nokia kiistää, elinkeinoelämä kiistää, vihreät kiistävät. Kuitenkin lex Nokia säädettiin. Kuka tätä lakia oikein halusikaan?
