Viime eduskuntavaaleissa saatiin Suomeen eduskunta, jonka poliittisiin voimasuhteisiin vaikutettiin suurella rahalla. Liikemiehet halusivat Suomesta pelloille levittyvien ideaparkien ja liike-elämän veronhuojennusten maan. Tavoitteessa onnistuttiin.
Onneksi asiasta nousi Timo Kallin (kesk) ylimielisten kommenttien jälkeen kohu. Nyt osa rahoittajista on rikostutkinnassa.
Lauri Tarastin johdolla toiminut puolue- ja vaalirahoitustoimikunta sai esityksensä valmiiksi alkuviikosta. Työryhmän ehdotukset ovat monelta osilta hyviä ja selkeitä parannuksia nykytilaan, kuten julkinen rahoittajarekisteri ja kampanjakatot. Toimenpiteet eivät kuitenkaan ole läheskään riittäviä.
Seuraavissa vaaleissa olisi avoimesti jo ennen vaaleja kerrottava, mistä vaalituet tulevat. Äänestäjien on voitava arvioida ehdokkaiden sidonnaisuudet ennen äänestyspäätöstä. Rahoittajat ja tukisummat olisi siksi listattava jo ennen ennakkoäänestyksen alkamista.
Alati paisuvat vaalikampanjat uhkaavat demokratiaa. Suuret puolueet käyttivät viime vaaleihin miljoonia euroja. Esillä olleet puoluekohtaiset kampanjakatot puolesta miljoonasta miljoonaan euroon ovat tosi suuria. Ehdokaskohtaiselle kampanjalle esitetty 50 000 euron katto on liian korkealla sekin.
Työnantajien ja pankkiirien rahoista riippuvainen Kokoomus ja upporikkaiden kulttuurisäätiöiden rahalla porskuttava RKP vastustavat edelleen kampanjakattoja.
Suurella rahalla hankittu valtakirja ei ollut kansalaisten toive, vaan rahoittajien. Vaalikampanjat on saatava mainonnasta ja mielikuvakikkailusta takaisin ihmisten pariin. Aidossa demokratiassa ei ole kyse rahalla luoduista mielikuvista, toivosta tai unelmista, vaan todellisista ihmisistä ja asioista.
