Afganistaniin lähetetty lisäjoukko palasi vihdoin Suomeen. Paluusta tiedottaminen tasavallan presidentti Tarja Haloselle ei mennyt erityisen mallikkaasti. Jäämme odottamaan, mitä ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) ilmoittama vastuunkanto tapahtuneesta tarkoittaa. Ulkoministeri kun välillä hölöttää vuolaasti auki olevaan mikrofoniin, mutta on tuppisuuna presidentin suuntaan.

Ei silti, hyvä että lisäjoukot saatiin kotiin. Tilanne Afganistanissa menee koko ajan mahdottomammaksi. Kun operaatioon osallistumisesta vuonna 2002 päätettiin, nähtiin vielä mahdollisuus rauhaan. Orastavat toiveet on Hamid Karzain hallinto pilannut vaalivilpillä, korruptiolla, huumekaupalla, naisten aseman heikennyksillä ja rauhantahdon puutteella. Miksi ihmeessä afganistanilaiset olisivat tällaisen hallinnon puolella?

Suomen puolustusministeri ja ulkoministeri puolustavat edelleen kiivaasti Suomen sotimista Hamid Karzain rinnalla. Kuitenkin vielä syyskuussa puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) sanoi, että Afganistanin "laillisesti valittu valtiojohto on edellytys rauhanturvaoperaatiolle." Aikooko Suomi siis vetäytyä jos vaalivilppi jatkuu presidentinvaalien toisella kierroksella? Vai tuleeko toista kierrosta enää sittenkään?

Karzain korruptiohallitukselle on eduksi, että sota Afganistanissa jatkuu ja hallintoa pönkittävät ulkomaiset sotajoukot pysyvät maassa. Tästäkin syystä olisi erittäin tärkeää asettaa ulkomaiselle läsnäololle maassa selkeä aikataulu. Puolustusministeri Häkämiehen mukaan myös "kansainvälinen yhteisö on ymmärtänyt ns. exit-strategian merkityksen." Onko puolustusministeri itse ymmärtänyt saman? 

Natoministerien epäjohdonmukaisen koheltamisen Suomessa on loputtava ja koko Afganistanin operaatio on tuotava uudestaan eduskunnan käsittelyyn. Mallia voisi ottaa Saksasta, jossa Afganistanin kriisinhallinnasta äänestetään parlamentissa määräajoin. Myös Suomen kriisinhallintalakiin on syytä tehdä vastaava muutos.