Venäjän ja Viron välinen patsaskiista on vellonut jo viikon. Tähänkin asti patsaita on aina silloin tällöin suhdanteiden mukaan kaadettu. Mutta näköjään yhden patsaan sijaintipaikastakin saa halutessa aikaan valtioiden välisen näkyvän riidan. Kiviä ja pulloja on lentänyt ja lippuja poljettu ja poltettu. Yksi ihminen on kuollut ja kymmeniä loukkaantunut.

Onneksi patsaskiista näyttää vihdoin laantuvan, mutta seuraamukset jatkuvat varmasti vielä pitkään.

Moskovassa on loukattu ainakin Ruotsin ja Viron diplomaattien koskemattomuutta. Juuri diplomaatit ovat niitä ihmisiä, jotka valtioiden välien kriisiytyessä ja suhteiden tulehtuessa yrittävät hoitaa välit taas kuntoon. Tämän takia diplomaattien uhkaaminen ja satuttaminen on aina tuomittavaa, sillä heidän pitää kyetä  keskustelemaan vaikeissakin olosuhteissa.

Apuun on jo huudettu niin EU:ta, Natoa, USA:ta ja YK:ta, ikäänkuin maailmassa ei olisi suurempia ongelmia. Kuitenkin riitaan tarvitaan aina vähintäin kaksi osapuolta. Patsaskiistan molempien puolien olisikin muiden apuun huutamisen sijasta katsottava omaan peiliin.

Venäjän puuttuminen mahtipontisesti pienen itsenäisen valtion sisäisiin asioihin on käsittämätöntä. Valitettava tosiasia on sekin, että Viro on jättänyt oman, melko suuren venäläisvähemmistönsä yhteiskunnan reunamaille. Se on jäänyt sivustaseuraajan rooliin Viron eurooppalaistumis- ja talouskehityksestä. Viron virolaisten ja venäläisten välinen talouskuilu on merkittävä.

Tästä kiistasta opitaan ainakin se, että myös vähemmistöt on tärkeää pitää mukana yhteiskunnan kehityksessä. Jos ihmiset ovat tyytyväisiä elinoloihinsa, niin tuskin näin vakavia kriisejä pääsee syntymäänkään.

Opittavaa on myös mielenosoitusoikeuden kunnioittamisessa. Epäilenpä, että Venäjällä tuskin näiden tapausten jälkeenkään sallitaan oman maan hallituksen vastaiset mielenosoitukset. Kansalaisjärjestöjen mielenilmaisut kun eivät ole olleet sallittuja Venäjällä tähänkään asti.

Viranomaisten mielivaltaisuus, opposition toiminnan rajoittaminen, muukalaisvastaisuus, sananvapauden rajoittaminen sekä suvaitsemattomuus erilaisia vähemmistöjä kohtaan ovat olleet Venäjään liitettyjä kielteisiä piirteitä. Näiden ikävien ilmiöiden esiintyminen on usein liitetty tarpeeseen hallita muuten helposti pirstaloituvaa suurvaltaa.