Suomalaisen ensimmäinen huoli ulkomailla matkatessa on useimmiten se, että voiko kraanavettä juoda turvallisesti. Valitettavan usein ei Euroopan Unionin alueellakaan voi. Tämä on kuitenkin pieni pulma verrattuna globaaliin vesikriisin.

Maailman joka kolmas ihminen kärsii kohta vesipulasta. Se ei ole enää vain köyhien maiden ongelma, se ulottuu myös rikkaisiin maihin.

Meille on tuttua napajäätiköiden sulaminen ilmastonmuutoksen myötä. Samalla tavoin sulavat Tiibetin ylängön jäätiköt, jotka antavat veden 40 prosentille maapallon väestöstä.

USA:ssa kymmenille miljoonille ihmiselle veden antava Colorado-joki on kuivunut kymmenesosaan alkuperäisestä. Ennen maailman suurimmaksi järveksi luokitellun Aral-järven kohtalo on surullisen kuuluisa: puuvillan viljely pienensi sen viidesosaan.

Pahinta on se, että juuri mitään emme näytä oppineen. Kiinassa suunnitellaan edelleen jokiuomien siirtoja. Yhtä siirrettyä vesikuutiometriä kohti haihtuu kuitenkin vettä neljä kuutiometriä. Satu hölmöläisten peitonjatkamisesta tulee väistämättä mieleen.

Onneksi on tapahtunut heräämistä vesikriisiin. Las Vegasissa on vesipoliisi, joka tarkkailee vuotoja ja huolimattomasti käytettyjä kastelulaiteita. En silti ehdottaisi Suomeen vesipoliisia.

Täällä Suomessa on moneen asuntoon asennettu oma vesimittari ja se on vähentänyt kummasti kiinteistöjen vedenkulutusta. Omaa henkilökohtaista vesijalanjälkeään voi käydä tutkimassa osoitteessa www.vesijalanjalki.org